Oireesta diagnoosiin

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Suun ja kasvojen alueen kiputilat

Suun alueen kiputilat ovat tavallisimmin hampaistoperäisiä ja hammaslääkärin toimenpitein yleensä hoidettavissa. Kasvojen alueen kiputilat ovat kuitenkin yksi kipudiagnostiikan vaikeimmista osa-alueista. Näiden tilojen ymmärtämiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan useiden eri lääketieteen alojen asiantuntemusta ja yhteistyötä.

Kasvojen alueen kiputilat voidaan jaotella kipulähteen mukaisiin ryhmiin: intrakraniaaliset syyt, ekstrakraniaaliset syyt (hampaat, poskiontelot, sylkirauhaset, leukaluiden sairaudet, limakalvosairaudet), lihasperäiset, nivelperäiset, neurogeeniset, vaskulaariset, atyyppiset (atyyppinen kasvokipu tai hammassärky, burning mouth-syndrooma). Suun ja kasvojen alueen kiputilojen hoidossa on ekstrakraniaaliset syyt suljettava ensimmäisenä pois varmistumalla, että potilas on saanut asianmukaisen hammashoidon (katso Hammassäryt). Erotusdiagnostisesti on huomattava, että eräät kasvojen alueen kivut voivat paikallistua hammassäryksi ilman että hampaissa on mitään vikaa. Tällaisia tiloja ovat mm. purentalihasten heijastuskivut, maksillaarisinuiittiin liittyvät yläleuan hampaiden ja trigeminusneuralgiaan liittyvät kivut.

Akuutti suun ja kasvojen alueen kipu on syytä hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti sen kroonistumisen estämiseksi. Yhteistyö hammaslääkäreiden kanssa on välttämätöntä (taulukko 1). Kroonisen kivun syy on harvemmin poistettavissa, joten hoito kohdistetaan yleisiä kivunhoitomenetelmiä hyväksikäyttäen kipua sääteleviin tekijöihin sekä pyritään lisäämään potilaan kivunhallintaa ja omahoitoa.

Taulukko 1: Kasvokipujen differentiaalidiagnostiikka. Yhteistyö hammaslääkäreiden kanssa. Mukailtu Forsell 2003 mukaan.

 
Kivun luonne
Mahdolliset muut löydökset
Sijainti
Kesto
Kipuun vaikuttavat tekijät
Jatkoselvittely

Hammassärky

Vaihtelee

Karies, rtg-löydös, puruarkuus

Hampaisto

Vaihtelee

Kylmä, kuuma, pureminen

Lähetä hammaslääkärille

Atyyppinen hammassärky

Vaihtelee

Ei ole

Hampaisto

Yleensä jatkuvaa

 

Poissulje odontogeeninen syy, lähetä hammaslääkärille

Sinuiitti

Jomottava, tylppä

Nenän tukkoisuus, sinus-rtg

Sivuonteloiden alueella

Jatkuvaa

Pään kumartaminen eteenpäin voi pahentaa

Poissulje odontogeeninen syy, lähetä hammaslääkärille

Suun limakalvokipu

Kirvely, polte

Ei ole

Kieli, huulet, suulaki

Jatkuvaa

Väkevät pahentavat, ruokailun yhteydessä yleensä helpottaa

Lähetä hammaslääkärille, poissulje yleisterveydestä johtuvat syyt

Lihaskipu

Jomottavaa, tylppää

Leuan jäykkyys, väsyminen, lihasarkuus

Posket, ohimo, leukakulma

Vaihtelee, yleensä jatkuvaa

Pahenee yleensä pureskelun yhteydessä

Lähetä hammaslääkärille. Kroonisissa tapauksissa konsultoi suu- ja leukasair. yksikköä

Nivelkipu

Jomottavaa, usein terävää

Niveläänet, palpaatioarkuus

Leukanivelen seutu

Vaihtelee

Pahenee aina pureskelun yhteydessä

Lähetä hammaslääkärille. Vaikeissa tapauksissa konsultoi suu- ja leukasair. yksikköä

Neuralginen kipu

Sähköiskunomainen, terävä

Ei ole

N. trigeminuksen 2. tai 3. haara

Sekunteja, minuutteja

Kosketusärsytys laukaisee kivun

Konsultoi suu- ja leukasairauksien yksikköä

Neuropaattinen kipu

Polttavaa

Tuntomuutokset yleisiä

Hermohaaran alueella

Jatkuvaa

 

Lähetä suu- ja leukasairauksien yksikköön tai neurologille

Vaskulaarinen kipu

Sykkivää

Autonomiset oireet

Yläleuan ja silmän alue

Kohtauksellista

 

Lähetä suu- ja leukasairauksien yksikköön. Konsultoi neurologia

Intrakraniaaliset

Vaihtelee

Neurologiset puutosoireet

Vaihtelee

Progredioiva

Yskiminen, kumartaminen tms. voi pahentaa

Heti neurologisiin jatkoselvittelyihin

Atyyppinen kasvokipu

Vaihtelee. Kivun kuvailu diffuusia

Ei ole

Vaihtelee

Jatkuvaa

Psyykkiset tekijät

Lähetä hammaslääkärille tai konsultoi psykiatria

Trigeminusneuralgia

Kolmoishermosärky alkaa sähköiskumaisesti ulkoisesta ärsykkeestä kuten hampaiden harjauksesta, parranajosta tai kylmästä tuulesta. Kipu on yleensä toispuoleinen ja rajoittuu yhteen kolmoishermohaaraan. Yleensä nenän, huulipoimun tai huulten alueella on ns. triggerpisteitä, joiden kevytkin koskettaminen laukaisee kivun. Potilaan tila vaihtelee pitkistäkin terveistä jaksoista kipukohtausten sarjoihin. Taudin edetessä terveet jaksot lyhenevät. Ensisijaisena hoitona ovat epilepsialääkkeet. Pelkästään karbamatsepiinillä saadaan hyvä vaste yli 70 % potilaista. Sopiva aloitusannos on 100 mg/vrk, jota nostetaan 3 vrk:n välein sivuvaikutusten minimoimiseksi. Lisätietoa trigeminusneuralgian hoidosta.

Epätyypillinen kasvokipu

Kolmoishermon tuntoalueella esiintyy samankaltaisia kiputiloja mutta niiltä puuttuu trigeminusneuralgian sähköiskumainen luonne. Kipua kuvataan usein polttona tai jomotuksena syvällä kurkussa, kielessä tai suun limakalvolla (glossodynia) tai epätyypillisenä kurkkukipuna (styalgia). Kipu saattaa muuttaa paikkaansa ja on resistentti tavanomaisille kipulääkkeille. Nämä kiputilat vaikeutuvat stressin yhteydessä ja liittyvät usein depressioon. Lääkityksenä voidaan kokeilla trisyklisiä antidepresantteja tai epilepsialääkkeitä.

Hammaseroosio

Hampaan kovakudokset (kiille, dentiini) voivat vaurioitua eroosion seurauksena. Hammaseroosion yleisin syy on joko ulkoinen (suuhun toistuvasti joutunut hapan juoma, ruoka tai lääkeaine) tai sisäinen (mahahapon regurgitoituminen suuhun, oksentelu). Työperäinen altistus on harvinainen (työilman hapot). Alkava eroosio on oireeton, pitkälle edenneenä se aiheuttaa kipua ja hampaiden viiltelyä. Alle 10 %:lla väestöstä esiintyy eroosiovaurioita. Terveys- ja ruokavalioneuvonta ovat tärkeitä keinoja eroosion ehkäisemiseksi. Regurgitaation, anoreksian ja bulimian hoitoon vaikuttavat toimenpiteet ehkäisevät myös eroosiota. Hammaslääkärin hoitotoimenpiteet pitkälle edenneissä tilanteissa ovat välttämättömiä.

Perikoroniitti

Perikoroniitti liittyy puhkeamattomiin tai osittain puhjenneisiin hampaisiin. Perikoroniitti on yleisin 18-25 -vuotiailla, joilla riskitekijänä on varsinkin alaleuan ahtaus, minkä vuoksi viisaudenhampaat eivät mahdu puhkeamaan ja hammasta ympäröivä kudos tulehtuu. Spesifisiä taudinaiheuttajamikrobeja ei tunneta. Oireina ovat paikallisten pehmytkudosten ja imusolmukkeiden turvotus. Tilaan liittyy myös kipu, suun avautumisen vaikeutuminen ja joskus myös kuume sekä pahanhajuinen hengitys. Akuuttitilanteiden hoito vaatii antibioottilääkitystä, tavallisesti V-penisilliini (1 miljoona kv yksikköä x 3-4) usein yhdistettynä metronidatsoliin (400 mg x 3). Lopullinen hoito saattaa vaatia kirurgisia toimenpiteitä tai hampaan poistamista.

Sylkirauhassairaudet

Kipu on tavallinen oire sekä obstruktiivisten (esim. sylkikivi) että tulehduksellisten sylkirauhassairauksien yhteydessä. Sylkirauhasperäisiin kipuihin liittyvä rauhasten turvotus sekä kipujen liittyminen ruokailuun on erotusdiagnostisesti huomioitavaa. Suuhun erittyvä sylki voi olla sameaa ja potilas voi myös valittaa pahaa makua. Hoitona käytetään syljen erityksen stimuloimista, antibioottiterapiaa sekä kirurgisia toimenpiteitä. Sylkirauhasten kasvaimet on tutkittava tarkoin, sillä ne ovat usein maligneja (katso Sylkirauhaskasvaimet).

Suun limakalvokipu

Suun limakalvokipuja voi esiintyä erityisesti aftojen (katso Afta) ja huuliherpeksen yhteydessä (katso Virusperäiset suutaudit). Burning mouth -syndroomalle, jossa suun limakalvot ovat kliinisesti terveen näköiset mutta kirvelevät helposti on tyypillistä kivun sijainti bilateraalisesti, hyvin usein kielen alueella. Kipu on luonteeltaan polttavaa ja kirvelevää, jatkuvaa tai lähes jatkuvaa, joka lievittyy syödessä. Eräät ruoka-aineet kuten tomaatti, sitrushedelmät ja voimakkaat mausteet lisäävät kirvelyä, joka tyypillisimmillään pahenee iltaa kohti. Kliinisesti diagnosointi hyvin hankalaa, koska selviä merkkejä ei ole havaittavissa. Burning mouth -syndrooma on tavallinen menopaussi-ikäisillä naisilla joskin sen etiologia on epäselvä. Siihen liittyy usein myös suun kuivumisoire, sieni-infektio ja allergisuus suussa oleville materiaaleille. Hoito on paikallista ja oireenmukaista, estrogeenihoito, kipulääkkeet ja B-vitamiinit voivat lievittää oireita.

Kuiva suu

Taulukko 2: Syljeneritystä alentavat tai suun kuivumista aiheuttavat lääkeaineet aakkosjärjestyksessä (Kuusilehto 1996).

Amantadiini
Parkinsonismilääke
Ambutoniumbromidi
Antikolinergi
Amiloridi
Diureetti
Amitriptyliini
Depressiolääke
Asetatsolamidi
Diureetti
Atropiini
Ripulilääke
Belladonna-alkaloidit
Neurovegetatiiviset toimintahäiriöt, migreenilääke
Bentsatropiini
Parkinsonismilääke
Bentsheksoli
Parkinsonismilääke
Biperideeni
Parkinsonismilääke
Bromokriptiini
Parkinsonismilääke
Bumetanidi
Diureetti
Dekstroproppoksifeeni
Euforisoiva analgeetti
Difenhydramiini
Yskänlääke
Difenoksylaatti
Ripulilääke
Disopyramidi
Rytmihäiriölääke
Doksepiini
Depressiolääke
Efedriini
Yskänlääke
Emeproni
Antikolinergi
Etyylimorfiini
Yskänlääke, lihasrelaksantti
Fenyylipropanoliamiini
Yskänlääke
Flufenatsiini
Neurolepti
Fluoksetiini
Depressiolääke
Furosemidi
Diureetti
Glykopyrroni
Antikolinergi
Haloperidoli
Neurolepti
Hydroklooritiatsidi
Diureetti
Hydroksitsiini
Yskälääke
Hyoskyamiini
Antikolinergi
Imipramiini
Depressiolääke
Ipratropium
Yskänlääke
Karbamatsepiini
Epilepsialääke
Karisoprodoli
Lihasrelaksantti
Klomipramiini
Depressiolääke
Klonidiini
Verenpainelääke
Klooribentsoksamiini
Antikolinergi
Klooridiatsepoksidi
Neuroosilääke
Kloorimetsanoni
Lihasrelaksantti
Klooripromatsiini
Neurolepti
Kloorisyklitsiini
Migreenilääke
Klooritalidoni
Diureetti
Kodeiinifosfaatti
Yskänlääke, lihasrelaksantti, anti-inflammatorinen analgeetti, neurovegetatiiviset toimintahäiriöt
Levomepromatsiini
Neurolepti
Litium
Manialääke
Loperamidi
Ripulilääke
Maprotiliini
Depressiolääke
Meklotsiini
Pahoinvointilääke
Metadoni
Euforisoiva analgeetti
Metikseeni
Parkinsonismilääke
Metakarbamoli
Lihasrelaksantti
Metolatsoni
Diureetti
Metronidatsoli
Mikrobilääke
Metyylidopa
Verenpainelääke
Morfiini
Euforisoiva analgeetti
Norfloksasiini
Mikrobilääke
Nortriptyliini
Depressiolääke
Oksifensyklimiini
Antikolinergi
Oksitropium
Yskänlääke
Orfenadriini
Lihasrelaksantti, depressiolääke, parkinsonismilääke
Pentatsosiini
Euforisoiva analgeetti
Perfenatsiini
Neurolepti, depressiolääke
Pimotsidi
Neurolepti
Pratsosiini
Verenpainelääke
Proklooriperatsiini
Pahoinvointilääke, migreenilääke
Promatsiini
Neurolepti
Prometatsiini
Yskänlääke
Prosyklidiini
Parkinsonismilääke
Reserpiini
Verenpainelääke
Skopolamiini
Antikolinergi, pahoinvointilääke
Spironolaktoni
Diureetti
Syklitsiini
Pahoinvointilääke, migreenilääke, huimauslääke
Syklotiatsidi
Diureetti
Teofylliini
Yskänlääke
Tietyyliperatsiini
Pahoinvointilääke
Tioridatsiini
Neurolepti
Tiotikseeni
Neurolepti
Titsanidiini
Lihasrelaksantti
Tratsodoni
Depressiolääke
Triamtereeni
Diureetti
Trimipramiini
Depressiolääke
Zuklopentiksoli
Neurolepti

Vähentynyt syljeneritys altistaa suusairauksille, koska sylki on tärkein suun ja ylemmän ruuansulatuskanavan puolustustekijä. Suun kuivumista aiheuttavia syitä on useita, jotka ovat tavallisimpia vanhemmilla ihmisillä kuin nuorilla. Tavallisimmat syyt vähentyneeseen syljeneritykseen ovat: syljen eritystä vähentävä lääkitys (taulukko 2), sädehoito sylkirauhasten alueelle, autoimmuunisairaudet, sidekudossairaudet, vaihdevuodet ja labiili insuliinihoitoinen diabetes. Hyposalivaatio voi liittyä elimistön yleiseen nestetasapainohäiriöön. Taustalla saattaa olla esimerkiksi jokin aiemmin diagnosoimaton reumasairaus tai diabetes. Suun kuivuuden tärkein ehkäisykeino on kuivuutta aiheuttavan tekijän poistaminen, mikäli se on mahdollista. Estrogeenikorvaushoidosta on usein apua vaihdevuosivaivoista johtuvaan suun kuivuuteen. Lääkityksestä on syytä keskustella hammaslääkärin kanssa ja pyrkiä vaihtamaan hyposalivaatiota aiheuttava lääkevalmiste tai pienentämään annostusta haittavaikutusten vähentämiseksi. Mikäli syljen eritystä vähentäviä syitä, kuten sädehoidon jälkitilat, ei voida poistaa, tarvitaan terveysneuvontaa jotta jäljellä olevien sylkirauhasten toimintaa voidaan lisätä ja elämä sopeuttaa syntyneeseen tilanteeseen (taulukko 3). Ruokavalio kannattaa muuttaa mahdollisimman kuitu- ja vihannespitoiseksi ja voimakasta pureskelua vaativaksi. Pehmeiden, runsaasti hiilihydraatteja sisältävien ruokien käyttöä tulee välttää. Myös voimakkaasti happamia juomia ja sitrushedelmiä tulee välttää niiden hammaseroosiota aiheuttavan vaikutuksen vuoksi. Hyvän suuhygienian ylläpitämisen lisäksi on vältettävä makeiden ja happamien tuotteiden tiheää nauttimista. Suun kuivuudesta kärsivä on aina hammashoidollinen riskipotilas, joka vaatii tehostettua ammattimaista hoitoa.

Taulukko 3: Suun kuivumisen hoitoon käytettyjä keinoja.

  • Parafiinin pureskelu
  • Voimakasta pureskelua vaativa ruokavalio
  • Purukumin (ksylitoli) pureskelu
  • Antimikrobivalmisteet
    • suun puolustustekijöitä sisältävät tuotteet (Biotene®)
    • Klooriheksidiiniä sisältävät tuotteet (Corsodyl®, Oral B®)
  • Puskuroidut, kalsium- ja fosfaattipitoiset imeskelytabletit (Salivin®, Xerodent®, Dentiplus®)
  • Suun kostutusaineet, ns. keinosyljet (Saliva Orthana®, Sali-synt®), kosteuttava geeli (Oralbalnce®)
  • Fluorivalmisteet (Dentiplus®- ja Fludent®-imeskelytabletit)
  • Remineralisaatio- tai puskurivalmisteet
  • Syljen eritystä lisäävät lääkkeet (pilokarpiini)

Takaisin lukuun Suun sairaudet.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko