Raskauden ehkäisy

TherapiaFennica

Sisällysluettelo 1 Hormonaalinen ehkäisy 1.1 Yhdistelmäehkäisypilleri 1.2 Minipilleri 1.3 Ehkäisykapseli 2 Kierukkaehkäisy 2.1 Kuparikierukka ehkäisymenetelmänä 2.2 Hormonikierukka ehkäisymenetelmänä 3 Estemenetelmät ehkäisyssä 4 Sterilisaatio ehkäisymenetelmänä 5 Jälkiehkäisy 5.1 Hormonaalinen jälkiehkäisy 5.2 Jälkiehkäisy kuparikierukalla 6 Raskauden keskeytys 6.1 Raskauden lääkkeellinen keskeytys 6.2 Raskauden kirurginen keskeytys 7 Menopaussi 7.1 Menopaussin fysiologia 7.2 Vaihdevuosiin liittyvät oireet ja muutokset 7.3 Hormonikorvaushoidon periaatteet 8 Lapsettomuus 8.1 Lapsettomuuden esiintyvyys ja syyt 8.2 Lapsettomuuden tutkimukset avohoidossa ja sairaalassa 8.3 Lapsettomuushoidot

Mervi Halttunen

Hormonaalinen ehkäisy

Yhdistelmäehkäisypilleri

Yhdistelmäehkäisypillereiden pääasiallinen vaikutusmekanismi on ovulaation esto, sillä ne estävät aivolisäkkeen gonadotropiinien eritystä. Lisäksi kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä huonosti läpäiseväksi ja kohdun limakalvo alkion kiinnittymiselle epäsuotuisaksi.

Yhdistelmäehkäisypillereissä estrogeenin tehtävä on ehkäisyvaikutuksen ohella hyvän syklikontrollin ylläpito. Estrogeenina on yleisimmin etinyyliestradioli 15-40 µg/vrk, estradiolivaleraattia sisältävä pilleri on suunniteltu yli 40-vuotiaiden käyttöön. Pillerin estrogeenin määrä voi olla sama joka päivä (yksivaiheinen pilleri) tai se voi muuttua (kaksi- tai kolmivaihepillerit).

Ehkäisypillereiden sivuvaikutukset

• Tiputtelu- ja läpäisyvuodot
• Päänsärky
• Turvotus, rintojen pingotus
• Painon nousu
• Mielialan muutokset, masennus
• Libidon heikkeneminen
• Pahoinvointi, huimaus
• Ihomuutokset (ns. maksaläiskät)
• Emättimen kuivuus

Taulukko 1. Etinyyliestradiolia sisältävien pillereiden vasta-aiheet.

Ehdottomat	Suhteelliset
Valtimo- tai laskimotukos Hyytymisalttiutta lisäävät tekijät Iskeeminen sydänsairaus Hoitamaton verenpainetauti Aurallinen migreeni Tupakointi + ikä yli 35v Aktiivi maksasairaus Rintasyöpä Selvittämätön gynekologinen vuoto	Tupakointi Aloitusikä yli 40v Sydänvika Kohonnut verenpaine Migreeni Hepatogestoosi Diabetes Raskaus

Pillerin progestiini voi olla antiestrogeeninen, antiandrogeeninen tai androgeeninen. Tämän komponentin tehtävä on jarruttaa gonadotropiinieritystä, estää munasolun irtoaminen ja muuttaa kohdunkaulan liman ominaisuuksia. Progestiinin tyyppi vaihtelee pilleristä toiseen, ja mikäli potilaalle tulee pillereistä sivuvaikutuksia, voidaan vaihtaa pillerityyppi täysin erilaisen progestiinin sisältävään.

Yhdistelmäpillerin uudet annostelureitit ovat ihon tai emättimen kautta. Ehkäisylaastarilla ja ehkäisyrenkaalla on samat käyttö- ja vasta-aiheet kuin yhdistelmäpillereillä.

Ehkäisypillereiden terveyshyödyt.

• Tehokas ehkäisy
• Vuodot vähenevät
• Kuukautiskivut lievittyvät
• Munasarjakystien esto
• Endometrioosin hillintä
• Munasarja- ja kohtusyövän riskin väheneminen

Etinyyliestradioli lisää tromboosiriskiä. Tromboosiriskiin vaikuttaa sekä estrogeenin annos että progestiinikomponentti. Tämän vuoksi on mahdolliset muut riskiä lisäävät tekijät kartoitettava esitiedoista. Näitä ovat mm. perinnöllinen alttius (esim. APC-resistenssi), tupakointi sekä ylipaino. Tulee muistaa, että tämä ehkäisypillerin trombiriskiä lisäävä absoluuttinen vaikutus on pieni ja selvästi pienempi kuin esimerkiksi raskauden aikainen riski. Yhdistelmäehkäisypillereiden ehdottomat ja suhteelliset vasta-aiheet on lueteltu ylläolevassa listassa. Yhdistelmäehkäisypillereillä on luotettavan ja helpon ehkäisyn ohella muita terveyshyötyjä.

Minipilleri

Minipillereissä on pelkästään progestiinia. Kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä huonosti läpäiseväksi, mutta osalla naisista myös ovulaatio estyy tehokkaasti. Syklikontrolli ei ole yhtä hyvä kuin yhdistelmävalmisteilla, mutta vasta-aiheita niiden käytölle ei aktiivia maksasairautta lukuun ottamatta ole.

Ehkäisykapseli

Ehkäisykapselit sopivat pitkäaikaista ehkäisyä toivoville. Niitä on saatavilla kaksi eri vaihtoehtoa. Molemmissa progestiinia vapautuu tasaisesti 3-5 vuoden ajan, toinen vapauttaa levonorgestreelia ja toinen etinogestreeliä. Vaikutustapa on sama kuin minipillereillä. On erittäin tärkeää osata implanttien oikea asennus- ja poistotekniikka. Molemmissa kapseli(t) laitetaan paikallispuudutuksessa ei-dominantin käden olkavarren ihon alle mediaalisesti. Hoitomyöntyvyys on yleensä hyvä, mutta kuten muillakin pelkän progestiinin sisältävillä menetelmillä tiputteluvuodot, epäsäännöllinen vuoto tai vuodon poisjäänti voivat aiheuttaa ongelmia.

Kierukkaehkäisy

Kuparikierukka ehkäisymenetelmänä

Kuparikierukka on tehokas ehkäisymenetelmä, joka sopii pitkäaikaista ehkäisyä toivoville. Edelleenkään kuparikierukkaa ei suositella synnyttämättömän naisen ensisijaiseksi ehkäisymenetelmäksi, sillä sen käyttöön liittyy hankitun tulehdustaudin nopean leviämisen riski (akuutti sisäsynnytintulehdus). Kierukka itsessään ei aiheuta tätä, joten vakituisessa parisuhteessa elävälle synnyttämättömälle naiselle sitä voidaan harkita, mikäli muut ehkäisykeinot eivät sovi.

Kierukan asetus kuvataan myöhemmin (ks. Avohoitolääkärin gynekologiset toimenpiteet). Kuparikierukan ehkäisyteho perustuu kahteen mekanismiin. Siittiöiden hedelmöityskyky heikkenee kuparin vaikutuksesta ja kohdun limakalvolla tapahtuu vierasesinereaktio, jolloin alkion kiinnittyminen estyy. Kuparikierukka ei estä kohdunulkoisia raskauksia yhtä hyvin kuin kohdun sisäisiä, joten jos kierukkaehkäisyn käyttäjällä alkaa raskaus, kannattaa raskauden sijainti varmistaa ultraäänitutkimuksella. Mahdollisen raskauden toteamishetkellä kannattaa kierukka poistaa jo ensimmäisellä lääkärin vastaanotolla, sillä kierukan paikallaan oloon liittyy noin 50 % keskenmenoriski, joka puolittuu kierukan poiston jälkeen.

Kuparikierukan vasta-aiheet.

• Raskaus tai sen epäily
• Selvittämätön kohtuverenvuoto
• Akuutti sisäsynnytintulehdus
• Hoitamaton emätin- tai kohdunkaulan tulehdus
• Merkittävä kohdun rakennepoikkeama
• HIV-tulehdus
• Sydänläppävika
• Aiempi kohdunulkoinen raskaus

Kuparikierukan käyttöön liittyy kuukautisvuodon määrän lisääntyminen. Myös vuotopäiviä voi olla muutama enemmän. Mikäli vuoto on anemisoivan runsasta, kannattaa harkita muita ehkäisyvaihtoehtoja, esimerkiksi hormonikierukkaa. Ylläolevassa listassa on esitetty kuparikierukan käytön vasta-aiheet.

Hormonikierukka ehkäisymenetelmänä

Hormonikierukka on erittäin tehokas ehkäisin - teholtaan lähes sterilisaation luokkaa ja lisäksi palautuva: kierukan poiston jälkeen fertiliteetti palautuu seuraavassa kierrossa. Toinen sen merkittävä etu on kuukautisvuodon määrää merkittävästi vähentävä vaikutus. Lisäksi hormonikierukka auttaa dysmenorreaan.

Hormonikierukka vapauttaa paikallisesti levonorgestreeliä. Tämä progestiini estää kohdun limakalvon paksuuntumisen, joten on helppo ymmärtää, että vuodot niukkenevat ja joillain naisilla jäävät jopa kokonaan pois. Useimmilla naisilla kuukautiskierto muutoin toimii jokseenkin ennallaan. Hormonikierukka muuttaa kohdunkaulan limaa, jolloin siittiöt eivät pääse sen läpi. Näin ollen hedelmöitystä ei tapahdu. Myös kohdunulkoiset raskaudet estyvät tehokkaasti.

Haittavaikutuksia hormonikierukalla ilmenee vähän. Merkittävin on tiputteluvuoto, jota esiintyy lähes kaikilla naisilla hormonikierukan käytön ensimmäisten kuukausien aikana. Iho rasvoittuu, mutta vain harvoille tulee paha akne. Progestiinien käyttöön liittyvä turvotus voi olla kohtalainen ja ilmenee varsinkin rintojen pingotuksena. Toiminnallisia munasarjakystia voi esiintyä, mutta näille ei pääsääntöisesti tarvitse tehdä mitään. Periaatteessa kuparikierukan vasta-aiheet pätevät myös hormonikierukalle, mutta aiempi kohdunulkoinen raskaus ei ole tämän menetelmän käytön este. Molempia kierukoita voi käyttää myös imetyksen aikaiseen ehkäisyyn.

Estemenetelmät ehkäisyssä

Estemenetelmiä ovat kondomi, pessaari ja spermisidit, joista kahta viimeistä suositellaan käytettäväksi yhdessä. Pessaaria ei tällä hetkellä ole saatavissa maassamme ja spermisideistä saatavana on apteekissa yksi emätinpuikon muodossa oleva valmiste. Oikein käytettynä niiden ehkäisyteho on hyvä. Kondomi on ainoa ehkäisin, joka suojaa tehokkaasti sukupuolitaudeilta.

Sterilisaatio ehkäisymenetelmänä

Sterilisaatio on pysyvä ehkäisykeino. Sitä koskeva laki annettiin maassamme vuonna 1970. Sterilisaatio voidaan tehdä yhden lääkärin päätöksellä, mikäli henkilö on täyttänyt 30 vuotta tai hänellä on huollettavana tai hän on synnyttänyt 3 lasta. Kahden lääkärin päätös tarvitaan, mikäli raskaus on uhka naisen terveydelle tai muut ehkäisykeinot ovat sopimattomat. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) antaa luvan tilanteissa, joissa hakijalla on sairaus, joka rajoittaa vakavasti hänen kykyään hoitaa lapsia tai on epäily vaikeasta sairaudesta, joka ilmaantuisi syntyvälle lapselle. Lähettävä lääkäri täyttää ST1-lomakkeen, selvittää sterilisaation merkityksen ja mahdolliset muut ehkäisymahdollisuudet.

Naisen sterilisaatio tehdään yleisimmin laparoskooppisessa toimenpiteessä. Molempiin munanjohtimiin asetetaan pienet puristimet (sterilisaatio modo Filshie), jotka tukkivat sukusolujen reitin. Heti synnytyksen jälkeen kohdun ollessa vielä kookas voidaan sterilisaatiotoimenpide tehdä minilaparotomiassa, tällöin munatorvet sidotaan ja katkaistaan (sterilisaatio modo Pomeroy). Miehen vasektomia on paikallispuudutustoimenpide, joka tehdään urologisessa yksikössä.

Jälkiehkäisy

Jälkiehkäisyn tarpeen arviointi kuukautiskierron perusteella on hyvin epävarmaa, joten jälkiehkäisyä tulee suositella kaikille, joilla ehkäisy on pettänyt tai se on jäänyt hoitamatta. Jälkiehkäisyyn ei liity lääketieteellisiä vaaroja.

Hormonaalinen jälkiehkäisy

Yhdynnän jälkeistä ehkäisyä tarvitaan tilanteissa, joissa käytetty ehkäisymenetelmä on pettänyt tai ehkäisyä ei ole käytetty lainkaan. Jälkiehkäisyn käyttö vähentää ei-toivottujen raskauksien ja raskauden keskeytysten määrää. Ensimmäinen lääkeannos otetaan mahdollisimman pian, viimeistään 72 tunnin kuluttua tapahtuneesta, ja toinen lääkeannos tästä 12 tunnin kuluttua. Hoito on sitä tehokkaampi, mitä varhemmin se on aloitettu. Raskaus alkaa 1-5 % hoidetuista ja vuoto 98 %:lla 3 viikon kuluessa.

Progestiinia sisältävä jälkiehkäisyvalmiste on saatavana apteekissa ilman reseptiä. Valmiste ei ole teratogeeninen, joten jälkiehkäisyn pettäessä voidaan raskautta haluttaessa jatkaa. Käytön jälkeen suositellaan jälkitarkastusta noin 3-4 viikon kuluessa. Silloin kannattaa kontrolloida raskauskoe, mikäli vuotoa ei ole tullut. Jälkitarkastuksen yhteydessä tulee miettiä myös jatkoehkäisymahdollisuudet.

Jälkiehkäisy kuparikierukalla

Kuparikierukka voidaan asettaa 5 vuorokauden kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä. Raskaus alkaa 1-2 %:lla. Menetelmän etuna on se, että jatkoehkäisy hoituu samalla, mutta haittana mahdollinen tulehduksen vaara ainakin satunnaisessa suhteessa.

Linkit

http://www.kaypahoito.fi

Käypä hoito -suositus: "Jälkiehkäisy".

Raskauden keskeytys

Nykyinen laki raskauden keskeytyksestä tuli voimaan vuonna 1970 (muutokset vuosina 1978 ja 1985). Raskaus voidaan keskeyttää naisen pyynnöstä lääketieteellisellä (raskaus tai synnytys vaarantaa naisen terveyden tai hengen), sosiaalisella (elämänolosuhteet huomioon ottaen huomattava rasitus), eettisellä (rikos), ikä- ja lapsiluku- (ikä alle 17 tai yli 40 vuotta tai synnyttänyt 4 lasta) tai eugeenisella (lapsi olisi sairas) perusteella. Laki antaa mahdollisuuden keskeytykseen myös jos jompikumpi vanhempi on vakavasti lapsenhoitorajoitteinen henkisen tai ruumiillisen sairauden vuoksi.

Lääkkeellisen keskeytyksen vasta-aiheet

• Kierukkaraskaus
• Hyytymishäiriö
• Antikoagulanttihoito
• Lisämunuaisen vajaatoiminta
• Oraalinen glukokortikoidihoito
• Allergia mifepristonille tai misoprostolille
• Kommunikaatiovaikeudet

Lääketieteellinen, sosiaalinen tai eettinen syy vaatii kahden lääkärin päätöksen. Suorittajalääkärin lausunto riittää ikä- tai lapsilukusyyssä. TEO päättää asiasta syyn ollessa eugeeninen. Lain mukaan raskaudenkeskeytys tulee tehdä ennen 12. raskausviikon päättymistä, sikiöindikaatiolla viikkoraja on 24 ja lääketieteellisellä perusteella viikkorajaa ei ole. Lisäksi TEO voi myöntää keskeytysluvan 20 raskausviikkoon saakka, mikäli hakija on alle 17-vuotias tai muut syyt painavat.

Raskaudenkeskeytystä haettaessa täytetään lomake AB1 sairaalalähetteen ohella.

Raskauden lääkkeellinen keskeytys

Lääkkeelliset raskaudenkeskeytykset aloitettiin maassamme vuonna 2000. Byrokratia ja juridiikka ovat tässä aivan samat kuin kirurgisessakin keskeytyksessä. Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys voidaan valita, mikäli raskausviikot ovat alle 9 ja nainen on terve (ks. ylläoleva lista).

Lääkkeinä käytetään mifepristonia, antiprogestiinia, joka herkistää kohdun prostaglandiineille. Tämä lääke annetaan keskeytyssairaalassa potilaan informoinnin, suostumuksen ja gynekologisen tutkimuksen jälkeen. Toinen käynti sairaalan poliklinikalla on tästä 1-3 vrk kuluessa, jolloin laitetaan misoprostoli-tabletit (prostaglandiini) emättimeen. Seuranta-aika on 3-6 tuntia, raskausmateriaali abortoituu keskimäärin 4 tunnin kuluessa. Sairaalassa huolehditaan myös tarvittavasta kivunlievityksestä. Jälkitarkastus tehdään 2-3 viikon kuluttua. Tarpeen mukaan katsotaan kohdun tila ultraäänitutkimuksella. Tällä käynnillä varmistetaan jatkoehkäisy. Kierukka voidaan laittaa jälkitarkastuksessa tai seuraavien kuukautisten alkaessa. Ehkäisypillerit voidaan aloittaa keskeytyksen yhteydessä tai viimeistään seuraavien kuukautisten alussa. Suomalaisten kokemusten mukaan vain noin 5 %:lle lääkkeellisen keskeytyksen valinneista on jouduttu tekemään kaavinta runsaan vuodon, vitaalin raskauden tai residuan vuoksi.

Toisen raskauskolmanneksen raskauden keskeytys tehdään vielä pääsääntöisesti prostaglandiini-induktiolla, mifepristoni on tulossa tehostamaan tätä hoitomuotoa. Näissä keskeytyksissä kaavintaan joudutaan vain tilanteissa, joissa istukka ei irtoa. Pikkusektio on jäänyt historiaan raskauden keskeytyksissä.

Linkit

http://www.kaypahoito.fi

Käypä hoito -suositus: "Raskaudenkeskeytys".

Raskauden kirurginen keskeytys

Varhaisen (alle 12 viikkoa) raskauden kirurginen keskeytys tehdään kohdunkaulan laajennuksella ja imukaavinnalla. Tarvittaessa voidaan kohdunkaula ensin pehmentää prostaglandiinilla, jolloin kohdunsuun repeämisen tai kohdun perforaation riski vähenee. Imukaavinta tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä yleisimmin nukutuksessa, joskus parakervikaalipuudutuksessa. Kirurgiseen tyhjennykseen liittyy repeämä- ja perforaatioriskin ohella runsaan verenvuodon mahdollisuus. Kohtu voi tyhjentyä epätäydellisesti, jolloin jälkivuoto jatkuu ja tällaisessa tilanteissa on tulehdusriski entisestään kohonnut. Luotettava ehkäisy tulee aloittaa välittömästi toimenpiteen jälkeen. Jälkitarkastus on syytä tehdä noin kuukauden kuluessa, jolloin varmistetaan toipuminen.

Menopaussi

Aila Tiitinen

Menopaussin fysiologia

Menopaussi tarkoittaa kuukautisten loppumista; keskimääräinen menopaussi-ikä suomalaisella naisella on 50-51 vuotta, vaihteluväli on 45-55 vuotta. Menopaussi-ikään vaikuttaa perimä, mutta menarke- ja menopaussi-iällä ei ole riippuvuutta. Tupakointi varhentaa menopaussi-ikää 1-2 vuotta. Menopaussia voi edeltää useamman vuoden pituinen ajanjakso, jolloin naisella on alkavia klimakteerisia oireita ja kuukautishäiriöitä. Toisaalta oireet voivat jatkua pitkäänkin kuukautisten loppumisen jälkeen. Jotkut myöhäisoireet, kuten limakalvojen oheneminen ja osteoporoosi, ovat pysyviä.

Tutkimukset hormoni-korvaushoidon alussa sekä seurannan aikana.

Kliininen tutkimus

Gynekologinen sisätutkimus

Rintojen palpaatio

Yleistutkimus (paino, RR...)

Muut tutkimukset

Papa (2-3 vuoden välein)

Mammografia (2 vuoden välein)

Jos vuotohäiriöitä: Uƒ-tutkimus, endometriumin histologia

Harkinnan mukaan (anamneesi, muu terveydentila)

Luun tiheysmittaus

Veren lipidiarvot

Hyytymistekijät (jos suvussa tai itsellä laskimotukoksia)

Verensokeri (ylipainoinen, raskauden aikana gestaatiodiabetes)

Menopaussia edeltävää aikaa kutsutaan premenopaussiksi. Tämä huomataan usein kuukautiskierron lyhenemisestä. Tällöin kierron follikulaarivaihe lyhenee, ovulaatio tapahtuu aiemmin ja keltarauhanenkin toimii heikommin. Myöhemmin mukaan tulevat täysin anovulatoriset kierrot pitkittävät vuotojen väliä ja vuodot ovat muutenkin määrältään ja kestoltaan vaihtelevia. Perimenopaussille on tyypillistä munasarjojen toiminnan aaltoilu: välillä on estrogeenin puutteen aiheuttamia oireita, välillä vointi on normaali.

Vaihdevuosiin liittyvät fysiologiset muutokset käynnistyvät vähitellen. Menopaussin jälkeen seerumin estrogeenipitoisuudet ovat matalat ja elimistön pääasiallinen estrogeeni on estroni, joka syntyy rasvakudoksessa. Myös androgeenipitoisuudet madaltuvat menopaussin yhteydessä, mutta niissä muutos ei ole yhtä suuri kuin estrogeenipitoisuudessa. Hypoestrogenismi aiheuttaakin tyypilliset klimakteeriset oireet. Kuukautiskierron epäsäännöllistymiseen liittyy jo alkuvaiheessa seerumin gonadotropiinitasojen kohoaminen. FSH-pitoisuus suurenee kymmenkertaiseksi.

Vaihdevuodet on yleensä helppo todeta tyypillisen iän ja oireiston perusteella. Hormonimittauksia tarvitaan hyvin harvoin, mutta epäselvissä tilanteissa voidaan määrittää FSH-taso. Tällaisia tilanteita voisivat olla oireiden poikkeavan varhainen alkaminen tai epätyypillinen oireilu naisella jolta kohtu on poistettu. Jos kuukautiset loppuvat alle 40-vuotiaana, on FSH:n lisäksi syytä tutkia TSH ja prolaktiini. Yksittäisestä seerumin estradiolitason määrityksestä ei ole mitään hyötyä diagnostiikassa.

Vaihdevuosiin liittyvät oireet ja muutokset

Tyypillisiä, ns. välittömiä vaihdevuosioireita ovat kuumat aallot ja hikoilu, joita esiintyy 80 %:lla naisista. Aallot alkavat tyypillisesti ylävartalolta, leviävät kaulalle ja kasvoille ja kestävät muutamasta sekuntista muutamaan minuuttiin. Lisäksi voi esiintyä ihon punoitusta ja sydämen tykyttelyä. Näitä vasomotorisia oireita on pahimmillaan 1-2 vuoden ajan menopaussin jälkeen, mutta ne voivat jatkua pitkäänkin.

Unihäiriöt voivat olla eniten naista haittaava oire. Niihin ei välttämättä liity yöhikoilua. Unihäiriöiden takia nainen voi valittaa väsymystä ja alakuloisuutta. Lisäksi oireina voi esiintyä mielialamuutoksia, hermostuneisuutta ja haluttomuutta.

Vähän hitaammin tulevia oireita ovat limakalvojen kuivuminen. Siihen liittyvät emättimen kuivuus, yhdyntäkivut ja tihentynyt virtsaamisen tarve. Virtsan karkaaminen voi pahentua ja synnytinelinten laskeuma voi vaivata. Iho ohenee, sen kimmoisuus vähenee ja rintojen koko pienenee.

Myöhäisoireina pidetään osteoporoosia, sydän- ja verisuonisairauksien riskin suurenemista sekä keskushermoston rappeumasairauksia. Toki näihin merkittävin syy on ikääntyminen sinänsä, mutta estrogeenin puute pahentaa tai nopeuttaa näitä tapahtumia. Erityisesti osteoporoosin kehittymiseen vaikuttaa hypoestrogenismi. Vaihdevuosien jälkeen luun aineenvaihdunta kiihtyy, ja luun muodostus ja hajoaminen lisääntyvät. Tämä johtaa kiihtyneeseen luun resorptioon ja lopputuloksena on osteoporoosi. Osteoporoosi itsessään ei aiheuta oireita, mutta siihen liittyvät nikamamurtumat voivat olla erityisen kivuliaita. Myös esimerkiksi lonkan ja ranteen murtumat vaativat huomattavasti hoitotoimia ja ovat jopa kansantaloudellinen ongelma. Vaikka estrogeenihoito ei juuri lisää kadonnutta luumassaa, satunnaistetut tutkimukset ovat osoittaneet sen vähentävän sekä nikama- että lonkkamurtumia.

Hormonikorvaushoidon periaatteet

Vaihdevuodet on helppo todeta tyypillisen iän ja oireiston perusteella. Hoidon aloitus ja toteutus sopii hyvin terveyskeskuslääkärin toteuttamaksi, ellei nainen itse omasta halustaan hakeudu gynekologille. Hoitoa aloitettaessa anamneesin ja oireiden sekä riskitekijöiden kartoituksen lisäksi on syytä tehdä gynekologinen tutkimus, palpoida rinnat ja mitata verenpaine. Papa-näyte otetaan tarvittaessa, jos edellisestä on kulunut pari vuotta aikaa. Jos menopaussivaiheeseen on liittynyt epäilyttäviä vuotohäiriöitä, on syytä tutkia endometriumnäyte ja/tai kohdun ultraäänikuvaus. Luun tiheysmittaus on suositeltava, jos naisella on useita osteoporoosin riskitekijöitä (laktoosi-intoleranssi, sukurasite, vähäinen fyysinen rasitus, tupakointi, kortisonihoito), tai jos hän ei ole varma hormonikorvaushoidon aloittamisesta. Mammografiaan kutsutaan kaikissa kunnissa 50-60-vuotiaat naiset (lisääntyen myös 60-70-vuotiaat), ja tämä kahden vuoden välein toteutettava seulonta palvelee hyvin myös hormonikorvaushoitoa käyttävää naista. Verikokeita hoidon aloitus ei edellytä.

Estrogeenihoidon tavallisin käytön aihe on edelleen välittömien vaihdevuosioireiden hoito ja tähän teho onkin hyvä. Hoidon aloituksen jälkeen kuumat aallot ja unihäiriöt lievittyvät kahden-kolmen viikon kuluessa. Emätinoireetkin lievittyvät samassa ajassa, varsinkin jos hoitoon liitetään paikallinen estrogeenihoito ainakin vaikeammissa tapauksissa.

Hormonikorvaushoidossa käytetään ns. luonnollisia estrogeeneja (ks. Taulukko 1). Estrogeeni voidaan annostella suun kautta tabletteina (oraalinen annostelu), ihon kautta laastarilla (transdermaalinen menetelmä) tai geelillä (perkutaaninen menetelmä). Estrogeeni imeytyy myös emättimen kautta, mutta vaginaalisesti käytetään yleensä vain estriolia, heikkoa estrogeenia, jolla on kuitenkin hyvä paikallinen vaikutus limakalvoille. Estrogeeniannosta voidaan yksilöllisesti muuttaa, jos valmisteesta tulee haittoja (esimerkiksi rintojen arkuus) tai vaihdevuosioireet eivät käytetyllä annoksella häviä. Estrogeenin antotapa voidaan valita naisen toivomusten perusteella. Sopivia aloitusannoksia ovat: 1 mg estradiolivaleraattia tai estradiolihemihydraattia päivittäin, 37,5 µg/24 h estrogeeni-depotlaastari kerran tai kahdesti viikossa vaihdettuna tai 1,0-1,5 mg estradioligeeliä kerran päivässä. Hoito voidaan antaa jatkuvana tai siinä voidaan pitää viikon tauko kuukausittain. Tavoitteena on löytää pienin annos, jolla oireet pysyvät pois. Myöhemmällä iällä annosta voidaan harkinnalla pienentää.

Taulukko 2. Hormonikorvaushoidon aikana käytettävät valmisteet ja niiden tavanomaiset annokset.

. Estrogeenit#
	estradiolivaleraatti estradiolihemihydraatti konjugoitu estrogeeni transdermaalinen estradioli perkutaaninen estradioligeeli	1-2 mg/vrk 1-2 mg/vrk 0,625 mg/vrk 25-50 µg/vkr 1-1,5 mg/vrk
Progestiinit*
	medroksiprogestoteroni-asetaatti noretisteroni dydrogesteroni levonorgestreeli mikronoitu progesteroni	10 mg 1 mg 10 mg 250 µg 200 mg
iäkkäämmillä pienempi annos usein riittävä jatkuvassa hoidossa 1/2 - 1/4 tästä annoksesta

Mikäli naisella on kohtu tallella, on estrogeenihoitoon liitettävä progestiini kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Progestiinia käytetään syklisesti 10 päivän jaksoissa aina estrogeenijakson jälkipuolella, tai jatkuvaan estrogeeniin progestiini liitetään 10-14 päivää kerran kuukaudessa, esimerkiksi aina kuukauden 1. päivänä aloittaen. Progestiinin loputtua tulee muutaman päivän sisällä tyhjentymisvuoto.

Kun halutaan käyttää vuodotonta hoitoa, liitetään estrogeeniin päivittäin progestiini, mutta pienemmällä annoksella. Tämä onnistuu, kun menopaussista on mennyt vähintään yksi vuosi, tai kun syklisellä hoidolla tyhjentymisvuodot ovat niukentuneet. Hoidon alkuvaiheessa, ensimmäisten kuukausien aikana, kolmasosalla naisista esiintyy niukkaa läpäisyvuotoa. Hoidon jatkuessa nämä jäävät useilta pois. Toinen tapa pyrkiä vuodottomaan hoitoon on asentaa kohtuonteloon keltarauhashormonia erittävä kierukka ja annostella estrogeeni halutulla tavalla.

On hyvä muistaa myös paikallishoidot. Urogenitaalialueen paikallisoireita voidaan hoitaa emätinvoiteilla tai puikoilla. Estriolia sisältäviä valmisteita on saatavana itsehoitotuotteina. Ylläpitohoidossa tarvitaan annostelu vain kerran tai kahdesti viikossa. Kun toteutetaan annosteluohjeita, estrogeeni ei käytännössä imeydy verenkiertoon, eikä hoidolla näin ollen ole vasta-aiheita.

Hormonikorvaushoidon vasta-aiheet.

• Selvittämätön verinen vuoto
• Sairastettu syvä laskimotrombi tai keuhkoembolia
• Hyytymistekijähäiriö
• Vaikea maksasairaus
• Rintasyöpä
• Huonoennusteinen kohdun runko-osan syöpä

Vaihtoehtoisia hoitoja on saatavilla. Yksi mahdollisuus vuodottomaan hoitoon on tiboloni. Kyseessä on hormonilääke, jolla on estrogeenisia, progestiinisia ja androgeenisia vaikutuksia. Sillä voidaan hoitoaa vaihdevuosioireita ja ehkäistä osteoporoosia. Läpäisyvuotoja esiintyy harvemmin kuin ns. jatkuvalla estrogeeni-progestiinihoidolla, samoin rintojen aristusta esiintyy vähemmän. Vaikutukset veren rasva-arvoihin eivät ole yhtä edulliset kuin estrogeenilla. Ei tiedetä, miten tämä heijastuu sydän- ja verisuonisairastavuuteen.

Ihanteellista estrogeenivalmistetta kehitettäessä on tullut käyttöön ns. SERM-lääkkeitä. Ne ovat selektiivisiä estrogeenireseptorin muuntelijoita, lääkkeitä, joilla on toisissa kudoksissa estrogeenin kaltainen, toisissa antiestrogeeninen vaikutus. Ensimmäinen käytössä oleva tämän ryhmän lääke on raloksifeeni. Se on luulääke, joka estää ja hoitaa osteoporoosia. Sen on osoitettu estävän nikamamurtumien syntymistä. Raloksifeeni ei hoida kuumia aaltoja, vaan jopa vähän lisää niitä. Sillä ei ole haitallista vaikutusta rintaan; viiden vuoden seurannassa se näyttää vähentävän rintasyöpäsairastavuutta merkittävästi.

Vaihdevuosioireiden hoidon kesto riippuu tavoitteista. Varsinaisten klimakteeristen oireiden hoitoon riittää usein parin vuoden lääkitys. Jos halutaan vaikuttaa osteoporoosin estoon, on lääkityksen jatkuttava pitkään. Sinänsä hoidon kestolle ei ole yläikärajaa, mutta hoitoa kannattaa räätälöidä vuosien aikana. Esimerkiksi estrogeeniannoksen pienentäminen ei poista suotuisaa luuvaikutusta. Ehdottomia vasta-aiheita hoidolle on vähän (ks. ylläoleva lista). Hoitoa kannattaa punnita huolella naisilla, joilla on ollut laskimotrombi, keuhkoembolia tai heillä on todettu hyytymishäiriö. Samoin rintasyövän sairastaneilla sitä käytetään vasta perusteellisen pohdinnan jälkeen. Ylimääräiset veriset vuodot pitää tutkia ennen hoidon aloitusta, samoin sydänsairaudet, verenpainetauti, yms. kannattaa hoitaa hyvään tasapainoon ennen lääkityksen aloitusta.

Tärkeimmät hoidon haitat ovat progestiiniin liittyvät subjektiiviset sivuoireet sekä progestiinin käyttöön liittyvät vuodot. Myös turvotusta, rintojen aristusta ja päänsärkyä saattaa esiintyä. Monesta haitasta päästään eroon lääkitystä vaihtamalla. Laskimoveritulpan riski nousee hoidon alussa (RR 2,0-3,5), suurin riski on ensimmäisen vuoden aikana. Riski on vähäisempi transdermaalisen estrogeenihoidon aikana. Eniten naiset ovat huolissaan rintasyövän riskin lisääntymisestä. Tiedetään, että yli 5 vuotta kestänyt estrogeenihoito tilastollisesti lisää jonkin verran rintasyövän riskiä, mutta riskiä saman verran lisää menopaussin jälkeinen selvä ylipaino. On arvioitu, että 50 vuotta täyttäneistä naisista sairastuu rintasyöpään 7 sadasta 80 ikävuoteen mennessä, ja 8-9 sadasta, jos he käyttävät hormonikorvaushoitoa yli 10 vuotta.

Hoito voidaan tavallisesti toteuttaa avohoidossa yleislääkärin toimesta. Hoidon aloituksessa ei tarvita laboratoriokokeita tai kuvantamista. Huolellinen haastattelu, gynekologinen tutkimus ja rintojen palpaatio on suoritettava. Lisäksi on hyvä mitata verenpaine ja suositella, että Papa ja mammografia otetaan parin vuoden välein. Vaihdevuosien hormonikorvaushoito ongelmatilanteissa ja komplisoivien kroonisten sairauksien yhteydessä voidaan toteuttaa yksilöllisesti, tarvittaessa naistentautien poliklinikalla. Hormonikorvaushoidosta on tärkeä muistaa, että lopullisen päätöksen lääkityksen käytöstä tekee nainen itse.

Kysymykset

1. Mitkä ovat tavallisimmat hormonikorvaushoidon käytön esteet?

Lapsettomuus

Lapsettomuuden esiintyvyys ja syyt

Hedelmättömyydellä (infertiliteetti) tarkoitetaan sitä, ettei pari vähintään vuoden kestävän säännöllisen sukupuolielämän jälkeen ole saanut aikaan raskautta. Infertiliteetti voi olla primaarista (ei koskaan raskautta) tai sekundaarista (aikaisemman raskauden jälkeinen hedelmättömyys). Steriliteetti tarkoittaa pysyvää hedelmättömyyttä, subfertiliteetti taas heikentynyttä lisääntymiskykyä. Arvioidaan, että 15 % hedelmällisessä iässä olevista pareista kärsii jossain vaiheessa lapsettomuudesta. Lapsettomuus myös lisääntyy naisen iän myötä. Kolmen vuoden yrityksen jälkeen vain noin 5 % pareista on lapsettomia. Lapsettomuutta selvitetään parin yhteisenä ongelmana.

Noin kolmasosa lapsettomuuden syistä johtuu naisesta, kolmasosa miehestä ja kolmasosassa merkittäviä syitä löytyy molemmista (<a href="TFA_24gyn.html#1075363">taulukko 24.17). Tärkeimmät lapsettomuuden syyt ovat munarakkulan kypsymishäiriöt, munanjohdinvauriot sekä erilaiset, usein selittämättömästä syystä johtuvat siittiömuodostuksen häiriöt. Noin 10-15 %:lla syy jää selittämättömäksi.

Taulukko 3. Lapsettomuuden syyt.

Nainen			Mies
Ovulaatioon liittyvät häiriöt			Varikoseele
	Anovulaatio Oligo-ovulaatio Luteaali-insuffisienssi Hyperprolaktinemia Muut endokriisiset sairaudet		Tulehdukset jälkitiloineen
			Laskeutumattomat kivekset
			Siittiövasta-aineet
			Synnynnäiset poikkeavuudet
				Kromosomipoikkeavuudet Itusolujen puuttuminen Siemenjohdinten agenesia
Munanjohdinvauriot
Kohtuviat
	Myoomat Kiinnikkeet Polyypit		Endokriiniset häiriöt
				Aivolisäkkeen vajaatoiminta Hormonireseptoriviat
Endometrioosi			Erektion ja siemensyöksyn häiriöt
Servikaalinen syy			Selittämätön siittiöiden harvalukuisuus ja/tai hidasliikkeisyys
		Pari
		Seksiongelmat
		Selittämätön lapsettomuus

Lapsettomuuden tutkimukset avohoidossa ja sairaalassa

Tutkimukset voidaan aloittaa, kun lapsettomuus on kestänyt yli vuoden. Tätä ennen selvitykset on aiheellista käynnistää, jos naisella on erittäin epäsäännölliset kuukautiset tai jommallakummalla on historiassa sairauksia, joiden tiedetään aiheuttavan lapsettomuutta. Puolisoiden haastattelu ja tutkimukset käynnistetään samanaikaisesti. Hyvä anamneesi on lapsettomuusdiagnostiikan perusta. On syytä selvittää yleinen terveydentila ja kysyä aiemmat sairaudet, leikkaukset, käytössä oleva lääkehoito, tupakointi sekä alkoholin ja huumeiden käyttö. Myös sukutiedot voivat olla tärkeitä.

Sekä naisen että miehen kliininen yleistutkimus ja gynekologinen tai androloginen status ovat tärkeitä. Tutkimukset voidaan käynnistää avohoidossa. Naisen tutkimukset sisältävät pituuden ja painon mittauksen, painojakauman, ihon ja karvoitusalueen arvioinnin sekä rintojen tutkimuksen. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä otetaan Papa-näyte ja tarvittaessa tulehdusnäytteet. Mikäli käytettävissä on ultraäänitutkimus, saadaan sillä lisätietoa kohdun ja munasarjojen rakenteesta. Siemennesteanalyysi on syytä suorittaa ennen naiselle tehtäviä laajempia tutkimuksia.

Lapsettomuuden tutkiminen.

Anamneesi

Terveydentilan ja jatkuvat lääkityksen mukaiset verikokeet, esim. pvk, verensokeri, lipidit

Sukuelinten rakenne

Gynekologinen tutkimus, Papa, klamydia

Uƒ-tutkimus

HSSG (hysterosalpingosonografia)

Laparoskopia (+hysteroskopia)

Ovulaation osoitus

Munarakkulan kaikututkimus

Luteaalivaiheen progesteronimittaus

LH-piikin osoitus

Muu endokrinologia

Prolaktiini

TSH

LH, FSH

Androgeenit, SHBG

Lisämunuaistutkimukset

Naiselta määritetään prolaktiini ja TSH-pitoisuus. Progesteroni mitataan loppukierrosta, noin viikkoa ennen arvioitua kuukautisten alkua (esimerkiksi kierron 21. päivä, jos kierron pituus on 28). Jatkotutkimukset on toteutettava naistentautien poliklinikalla tai lapsettomuusklinikalla. Avohoidossa tehdyt tutkimukset voivat jo paljastaa lapsettomuuden syyn tai ohjata paria oikeaan jatkohoitopaikkaan. Osalla pareista raskaus alkaa vähän pidemmän odotuksen jälkeen tai neuvonta on ollut riittävä hoito. Jo alkuvaiheessa on syytä antaa tietoa tekijöistä, jotka huonontavat hedelmällisyyttä: tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö, huonossa hoitotasapainossa olevat krooniset sairaudet, liiallinen urheilu, yli- tai alipaino, hoitamattomat synnytinelinten tulehdukset, jne. Joka tapauksessa avohoidossa tehdyt tutkimukset nopeuttavat jatkoselvittelyä ja hoidon suunnittelua.

Lisätutkimuksista ensimmäinen on huolellinen kohdun ja munasarjojen ultraäänitutkimus, mahdollisesti munarakkulan kasvun seuranta. Munatorvien aukiolo voidaan tutkia Uƒ:n avulla: katetrilla ruiskutetaan kohtuonteloon ilma-keittosuolaseosta, ja seurataan munanjohtimien läpäisevyyttä (HSSG = hysterosalpingosonografia). Samalla nähdään kohtuontelon ääriviivat. Jos oireet viittaavat endometrioosiin, tulehduksen jälkitilaan tai munasarjoissa on kasvainepäily, tehdään laparoskopia. Tässä yhteydessä ns. kromopertubaatiolla tarkistetaan munatorvien aukiolo. Hormonitutkimuksia tehdään laajemmin, mikäli naisella on kuukautiskierron häiriöitä, välivuotoja, hirsutismia tai muita oireita. Näitä tutkimuksia ovat alkukierron gonadotropiinipitoisuudet, androgeenitasot ja SHBG. Tarvittaessa voidaan tutkia esimerkiksi lisämunuaisten tai aivolisäkkeen toimintaa tarkemmin.

Sperma-analyysi on miehen hedelmällisyyden perustutkimus. Poikkeavuudet tuloksen yhteydessä on syytä tarkistaa kontrollinäytteella 2-3 kuukauden kuluttua, koska arvot saattavat vaihdella runsaastikin. Analyysissa saadaan lisätietoa siittiöiden määrästä, liikkuvuuden laadusta ja morfologiasta. Lisäksi voi löytyä viitteitä siittövasta-aineiden muodostuksesta (ns. MAR-testi) tai infektiosta. Poikkeavan siemennesteanalyysin jälkeen on syytä huolella tutkia kivesten ja lisäkivesten tila. Näin saattaa löytyä esimerkiksi kiveskohju (varikoseele) tai kiveskasvain. Kiveksen koon selvä pieneneminen viittaa vakavaan siittiötuotannon häiriöön. Mikäli miehellä on tulehdukseen viittaavia oireita tai löydöksiä, on prostata syytä tunnustella. Hormonitutkimukset ovat vain harvoin aiheellisia, koska miehen lapsettomuus harvoin johtuu endokriinisesta syystä. Jos siemennestenäytteestä ei löydy lainkaan tai vain vähän siittiöitä, tutkitaan seerumin FSH, kromosomit sekä Y-kromosomin mikrodeleetio. Jos siemennesteessä ei ole lainkaan siittiöitä, voidaan kiveskoepalalla selvittää, onko kiveksessä siittiömuodostusta.

Lapsettomuushoidot

Lapsettomuuden hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti parin kanssa yhdessä keskustellen. Joskus hoitoa ei ole heti tarvetta käynnistää, jos tutkimukset ovat normaalit ja lapsettomuuden kesto on alle kaksi vuotta. Yli 35-vuotiaan naisen hoidot kannattaa kuitenkin aloittaa herkemmin, koska kaikkien hoitojen onnistumistulokset heikkenevät iän mukana. Huolellinen neuvonta tilanteesta ja ennusteesta on tärkeä. Lapsettomuuden hoito kuuluu siihen erikoistuneille lääkäreille. Yksinkertaisempia hoitoja toteuttavat sairaaloiden naistentautien poliklinikat. Kaikilla yliopistosairaaloilla on erityiset lapsettomuuspoliklinikat, jotka tarjoavat hedelmöityshoitoja. Näitä hoitoja on saatavilla myös monesta lapsettomuuden hoitoon erikoistuneesta yksityisklinikasta.

Jos tarvitaan leikkaushoitoa, tehdään se yleensä laparoskopiassa: endometrioosin hoito, kiinnikkeiden irrottelu, munasarjakystien tai myoomien poisto. Munatorvien avaus ja sterilisaation purku kannattavat harvoin. Anovulaation hoito on tuloksellista, mutta vaatii huolellista seurantaa monisikiöraskauden riskin välttämiseksi. Jos anovulaatio johtuu hypotyreoosista tai hyperprolaktinemiasta, hoidetaan nämä, jolloin ovulatoriset kierrot yleensä käynnistyvät. Tavallisin ovulaation induktiohoito on klomifeenisitraatti. Jos sille ei saada vastetta tai sitä ei voida käyttää, tarvitaan gonadotropiinihoitoja.

Erilaiset hedelmöityshoidot ovat tuoneet apua monelle lapsettomuudesta kärsivälle parille. Inseminaatiota (siittiöiden ruiskutus kohtuonteloon) voidaan käyttää selittämättömässä lapsettomuudessa tai lievässä spermaviassa. Hoitoon liitetty ovulaatioinduktio matala-annoksisella gonadotropiinihoidolla parantaa tuloksia. Inseminaatiossa voidaan käyttää puolison siemennestettä (AIH) tai lahjoitettuja siittiöitä (AID).

Taulukko 4. Sperma-analyysin normaaliarvot ja diagnoosit.

Tilavuus	2-6 ml	Hypospermia	tilavuus alle 2 ml
Siittiötiheys	yli 20 milj/ml	Atsoospermia Oligotsoospermia	siittiöt puuttuvat siittiöitä alle 20 milj/ml
Liikkuvuus	laatu a (> 25 µm/s): > 25 % laatu b (< 25 µm/s): > 25 % tai a+b > 50 % laatu c : paikallaan liikkuvat laatu d: liikkumattomat	Astenotsoopermia	laatu a+b alle 50 %
Morfologia	yli 10 % normaalimuotoisia	Teratotsoospermia	alle 10 % normaalimuotoisia
Leukosyytit	alle 1 milj/ml
Vasta-aineet	negatiiviset (MAR-testi < 10 %)

Koeputkihedelmöitystä (IVF, in vitro fertilization) voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuuden syissä, vaikka se alunperin kehitettiin munanjohdintukoksesta kärsiville naisille. Myös miehestä johtuvan lapsettomuuden hoito on kehittynyt koeputkihedelmöityksen avulla. Koeputkihedelmöityksen yhteydessä voidaan käyttää lahjoitettuja siittiöitä, munasoluja tai alkioita. Koeputkihedelmöitys alkaa hormonihoidolla, ns. superovulaatiolla, jotta useita munasoluja saataisiin kypsymään samanaikaisesti. Munasolut kerätään talteen emättimen kautta tehtävällä Uƒ-ohjatulla punktiolla. Munasolut hedelmöitetään valmistelluilla siittiöillä viljelymaljalla ja niitä seurataan viljelyn aikana tarkasti normaalin hedelmöityksen ja alkion jakautumisen varmistamiseksi. Mikäli miehellä on vain vähän tai huonolaatuisia siittiöitä, niitä voidaan käyttää mikroinjektioon (ICSI, intracytoplasmic sperm injection). Yksittäinen siittiö ruiskutetaan ohuella lasineulalla munasolun sisälle. Siittiöitä voidaan saada käyttöön myös lisäkiveksestä imemällä tai kiveskoepalasta. Hedelmöityksen tuloksena syntynyt normaalisti jakautunut alkio (harkinnalla kaksi) siirretään kohtuonteloon 2-5 vuorokautta munasolujen keräämisen jälkeen. Ylimääräiset hyvälaatuiset alkiot pakastetaan myöhempää tarvetta varten.

Kaikista lapsettomuuspotilaista, mikäli heillä on mahdollisuus ja halu tehokkaisiin hoitoihin, lapsen saa arviolta 80 %. Minkään lapsettomuushoidon ei ole todettu lisäävän epämuodostumien riskiä, mutta keskenmenojen osuus näyttää joissakin hoidoissa olevan suurempi. Tässäkin syynä voi olla itse infertiliteetti ja sen tausta eikä hoito. Tärkein lapsen terveyttä uhkaava tekijä on monisikiöisyydestä johtuva ennenaikaisuus. Tähän voidaan vaikuttaa hoitojen toteutuksella, esimerkiksi siirtämällä kohtuun vain yksi alkio kerrallaan. Pitkästä lapsettomuudesta kärsineen naisen raskautta on kuitenkin syytä pitää riskiraskautena, ja odottava äiti on sen vuoksi syytä ohjata neuvolan lisäksi seurantaan äitiyspoliklinikalle.

Lapsettomuuden tiedostaminen on monelle parille tuskallinen tapahtuma, josta ei ole helppo puhua edes lähimpiensä kanssa. Osa pareista lähtee hakemaan apua lapsettomuuskriisiin. Lääkärin paneutuminen psyykkisiin näkökohtiin on välttämätöntä tutkimusten ja hoitojen eri vaiheissa. Joskus on välttämätöntä tukeutua perheneuvolan tai psykologin apuun. Muut vaihtoehdot perheen saamiseksi (otto- tai sijaislapset) tulevat usein kysymykseen vasta tässä vaiheessa. Neuvontaa adoptiosta olisi kuitenkin hyvä antaa jo lapsettomuustutkimuksia aloitettaessa. Ottolapsineuvontaa antavat Pelastakaa Lapset ry, Interpedia ry sekä joidenkin kuntien sosiaalilautakunnat. Lapsettomilla on myös oma yhdistys, Lapsettomien tuki ry, jonka tärkeimpiä tehtäviä on antaa tukea, neuvontaa ja solmia yhteyksiä lapsettomien välille.

Kysymykset

1. Mitä tutkimuksia lapsettomuusparille voidaan tehdä terveyskeskuksessa?

Takaisin lukuun Naistentaudit, raskaus ja synnytys.